Pienkerrostaloomme on viimeaikoina muuttanut kolme uutta asukasta. Toistaiseksi ei ole minkäänlaista kosketuspintaa heihin, yhden olen vilaukselta nähnyt. Ja sellaiseksi toivon suhteemme jäävänkin.

Aina pelottaa jos uudeksi naapuriksi osuukin joku ylisosiaalinen hömppä, joka haluaa olla kaikkien kaveri ja puskee joka ilta kylään, väkisin. Niitäkin on nähty. Ei ole kiva kun yksi "kutsuu" itsensä kylään, ja samalla raahaa mukanaan puolet kerrostalon väestä iltaa istumaan. Yritä siinä sitten hienovaraisesti vihjailla että pitäisi viiden tunnin päästä herätä jo töihin, ELI ennen sitä pitäisi siis keritä nukkumaankin. Tosin naapureiden kasvatusohjelmassani en ole viimeaikoina enää ollut hienovarainen, jos haluan että luokseni tulee joku, niin kutsun. Eipä ole tullut kutsuttua... 

Itselle ei tulisi mieleenkään että lauantai-iltana, jos sattuu töistä olemaan vapaata, tuosta vain lähtisin kymmenen aikaan soittelemaan kutsumatta ovikelloa puolison kanssa, ja majoittuisin naapurin sohvalle lätisemään niitä näitä neljäksi tunniksi.

Ei meille tarvitse kenenkään tulla jos sanon päivää rappukäytävässä. Meillä on ihan oma elämä.

Nii kerta! Tulostan tämän, ja pudotan tiedoksiantona uusien naapureiden postiluukusta,nimettömänä tietenkin, niin eivätpähän häiritse muitakaan. Joku roti heti alusta!